Taakse jäi Arabian niemimaa

Nyt on varmaan jo riittävästi kulunut aikaa tuosta ekasta ja ainoasta blogipäivityksestä... Ei ole ihan helppoa junailla kaikkea mahdollista ja puljata tämän koneen ja olemattomien nettiyhteyksien kanssa.

Arabian niemimaa on jo vaihtunut Aasian tunnelmaan kun tänään saavuimme Kuala Lumpuriin. Tässähän tuntee itsensä ihan kunnon reissaajaksi, kun on jo toinen kerta tänä vuonna tässä kaupungissa :)

Kerrotaan kuitenkin vielä muistoja Dubaista ja Arabiemiraateista sekä tietysti matkasta Omanin Sulttaanikuntaan ja pääkaupunkiin Muscatiin.

En tykkää kyttyrää!

Dubain loppupäivät

Dubaissa pääsimme nauttimaan ostoskeskusten lisäksi rannasta, uima-altaasta ja hyvästä ruuasta. Vastaan tuli tällä kertaa niin monia ja niin hyviä ruokapaikkoja, että vesi tulee kielelle vieläkin! Lähi-idän ruuat, vartaat ja leivät ynnä muut herkut tarjoiltiin pöytiin ripeästi miesvoimin ja todellakin siis tarjoilijat ihan oikeasti juoksivat suurten tarjottimiensa kanssa ja kaikki tuli pöytään ennenkuin persuksen ehti alas laskea. Ei tullut Lohjan Rossoa ikävä, ei!

Damaskus-ravintolassa alkupalojen kimpussa

Rannalla käytiin lopulta vain yhtenä päivänä, sillä se on ihan oma ohjelmanumeronsa Dubaissa... Rannat ovat maksullisia puistoalueita piknik-alueineen ja aika kaukana kaupungin hotelleista. Useimmat hotellit järjestävät asukkaille kuljetuksen rannalle, niin meidänkin hotelli- Tylsää on se, että kuljetus lähtee jo klo 8.30 eli ei ollenkaan lomalaisten reippaimpaan aamuaikaan. Kirkkaista aalloista kuitenkin nautittiin ja rentouduttiin hetki.

Ostoksilla käytiin paikallisena pyhäpäivänä eli perjantaina Mall of the Emirates -ostoskeskuksessa, joka oli taas niin suuri, että olisin mieluiten kulkenut siellä autolla. Tässä ostoskeskuksessa oli myös sisälle rakennettu laskettelukeskus, jota oli pakko käydä ihmettelemässä. Kaapuihmiset pitivät siellä lumen keskellä hauskaa sydämmensä kyllyydestä ja muut tuijottivat menoa ikkunoiden takaa ostoskeskuksen puolelta ja jokainen intialainen kävi varmasti poseeraamassa sen lumi-ihmeen vierellä. Ei sitä oikein ymmärräkkään, miten eksoottista se lumi ja kylmyys on näille lämminverisille.

Mall of the Emirates ja laskettelukeskus

Lauantaina yritimme vielä epätoivoisesti järjestää itsellemme vuokra-autoa, jolla olisi lupa ajaa myös Omanin puolelle. Kaikki pyörittelivät päätään, että ei ole mahdollista, mutta pakko oli sinnikkäästi yrittää, sillä tiesin että se on mahdollista ja sitäpaitsi hotellikin oli jo varattu. Avis-vuokraamo olisi vuokrannut, mutta ei ollut pariin viikkoon vapaita autoja tarjolla. Lopulta soitto Budget-vuokraamoon pelasti tilanteen ja sain varattua Toyota Corollan sunnuntai-tiistai välille.

Lapsien meno yltyi taas tosi järkeväksi loppuviikkoa kohti ja huviksi kelpasi ihan iskän ja äidin viinipullon suojapakkaus sekä annos hellettä! Onneksi Omanista varattiin kaksi erillistä hotellihuonetta...

Sulttaani Arttu

Rokkaava sulttaani Aapo

Sulttaanitar Saara

Kohti Omania

Sunnuntaina ei sitten muuta kuin rinkat takaluukkuun, Budgetin lahjoittama ilmaiskartta Dubain alueesta kartturille ja navigoimaan keskelle hektisen Deiran kaupunginosan katuja! Kartan koordinaatit loppuivat parin kilometrin päähän kaupungin keskustasta, mutta onneksi opasteet olivat sen verran selkeät, että löysimme Hatta-rajanylityskaupungin suunnan ilman yhtäkään virhekäännöstä. Joku haluaa nyt varmasti palkata meikäläisen eläväksi navigaattoriksi etupenkilleen, mutta jos kyselyitä tulee, niin laitetaan harkintaan!

Dubai jää taakse

Hattassa odotti sitten kaikenlaista rajamuodollisuutta. Tarkistettiin passeja, poistuttiin maasta, tutkittiin takaluukkua, hankittiin viisumit Omaniin, selviteltiin auton vakuutusturvaa, vastaanotettiin kuitteja joita sitten annettiin takaisin seuraavalle pömpelissä istuvalle miehelle, leimattiin itsemme ulos Emiraateista ja vihdoin myös sisään Omanin Sulttaanikuntaan. Matkaa Dubaista Hattan raja-asemalle tuli 100 km ja näkymät olivat aavikkodyynejä, kameleita ja lähellä Omania karuja ja vuoristoisia. Raja-asemalta ajomatkaa pääkaupunki Muscatiin tuli vielä 350km. Meillä meni koko päivä klo 13 eteenpäin tuon matkan taittamiseen.

Hattan dyynit Emiraateissa

Vuoristoa lähellä Omanin rajaa

Onneksi kyltit ovat kuitenkin selkeät! Oliks se oikeelle vai vasemmalle?

Muscatissa oli jo pimeää ja kun saavuimme, mutta vastassa oli todella nätti ja siisti kaupunki valkoisine rakennuksineen ja hirvittävine autoruuhkineen! Parin päivän kokemuksella voidaaan kyllä molemmat todeta, että oli ruuhkaisin kaupunki missä ollaan koskaan oltu. Sen vuoksi matkaa hotellille tehtiin kaupungin sisällä pari tuntia - ja voihan olla tietysti, että osuutta oli myös sillä, ettei meillä ollut sen enempää kaupungin karttaa kuin hotellin osoitettakaan tiedossa! Pelkän postilokero-osoitteen kanssa on hankala löytää perille :) Mutta pieni ja vaatimaton hotellimme löytyi kuitenkin viimein puoli kymmenen aikaan illalla, kun olimme yrittäneet arvuutella ties kuinka monen intialaisittain englantia ääntävän miehen ajo-ohjeita. Hotelli oli muuten Omanin ensimmäinen hotelli ja siltä se myös näytti! Maassa on omien selvittelyjeni perusteella joko sikakalliita ja sikahienoja hotelleja tai kalliita ja huonoja hotelleja. Meidän hotelli oli jälkimmäiseen kastiin kuuluva. Hissi toimi varmaankin kaasulla, ainakin niin outoa ääntä se piti eikä tehnyt mieli sillä liikkua. Ekaan kerrokseen ei onneksi tarvinnutkaan, mutta lapset tietysti olisivat halunneet sillä leikkiä. Ylläettäen se olikin sitten aamulla jo epäkunnossa, kuinka ollakkaan, ja saivat lapsetkin kävellä portaita.

Hyvät unet hotellissa saatiin kuitenkin nukuttua ja maanantaina pyörittiin autolla sekä ruuhkissa että ruuhkien ulkopuolella huikeissa vuoristomaisemissa hieman Muscatin ulkopuolella. Rannallekin ehdittiin iltapäivästä ja siellä ei tarvinnut ainakaan muita turisteja väistellä! Molempina iltoina käytiin syömässä hotellin omassa ravintolassa, joka epäilyttävästä ulkonäöstä huolimatta oli erittäin hyvä. Ja superyllätys olikin se, että siellä tarjoiltiin myös alkoholia! Ilmankos se oli ihan täynnä, vaikka ulkoapäin ei olisi edes arvannut siellä ravintolaa olevankaan. Täysin ikkunaton ravintola. Ovia oli sentään kaksin kappalein. Saatiinpa siis huuhdottua ruuat ekaa kertaa loman aikana oluella alas :).

Quantabin rantakylästä Omanissa

Omanilainen kylä

Autoilijan maisemaa Muscatin liepeillä

Taloja meren rannalla

Vuohien koti

Quantabin kalastajakylän ranta

Muscatin vanha souk

Ilo irti elämästä lähes autiolla Muscatin rannalla

Takaisin Dubaihin ajeltiin tiistaina aamupäivän aikana ja se sujuikin tosi nopeasti ja sujuvasti. Autolla puikkelehdittiin taas kuin vanhat tekijät ja saatiin palautettua se ehjänä ja ajoissa. Illalla oli taas maan vaihto ja lento tänne Kuala Lumpuriin Malaysia Airlinesin siivin. Se meni hyvin ja 7 tunnin pätkä tuntui ihan sopivalta etapilta. Hotelli on Chow Kitin kaupunginosassa ja päivällä tehtiin kiertoajelua Hop on -hop off-bussilla, jossa voi pysähtyä ja hypätä taas kyytiin puolen tunnin päästä tulevaan seuraavaan bussiin.

Huomenna on sitten vuorossa tuntia pidempi matka, kun lennämme Kuala Lumpurista Australian Gold Coastille eli ihan Brisbanen kupeeseen itärannikolle. Saas nähdä miten tarkenee alle 30 asteen lämmössä, mutta sen näkee sitten ylihuomenna kun ollaan perillä :)